Canada Day

Pari päivää sitten oli yksi mun vaihtovuoden isoimmista ja parhaimmista päivistä, Kanada täytti siis 150 vuotta. Canada Dayta (tai lyhennettynä vain C-Day) juhlitaan siis 1.7 ja tänä vuonna oli tosissaan iso juhlavuosi, se kyllä näkyi! Koko vuoden ajan olen mm. radiosta saanut kuulla puhetta Canada 150-juhlavuodesta ja viikkoa ennen itse juhlapäivää talot ja niiden pihat alkoivat todellakin täyttyä punaisesta sekä valkoisesta ja lippuja näki kaikkialla. Suomeen verrattuna kanadalaiset ovat hyvin isänmaallisia (esim. koulussa lauletaan päivittäin O Canada), ja oli mahtavaa nähdä kuinka koko Petrolia täyttyi iloisista ihmisistä, jotka kokoontuivat yhteen juhlimaan ja viettämään aikaa yhdessä.

Mun hostsiskon poikaystävä omistaa oman pienfirman, joka tekee erilaisia palveluita maanviljelyyn liittyen, ja hän pääsi paraatiin mukaan

Aamupäivästä siis kokoonnuttiin kaveriporukalla Petroliassa ja mentiin main streetille katsomaan kylässä järjestettävää paraatia. Ohi meni niin alueen palokunta, partio kuin joukko muitakin pieniä seuroja. Koko katu oli täynnä ihmisiä, valkoiseen ja punaiseen pukeutuneena tietenkin! Lapsille jaettiin karkkia, kylmiä juomia ja kaikenlaista muutakin kamaa. Paraati järjestettiin juuri oikeaan aikaan, sillä noin 10 minuuttia sen alkamisen jälkeen alkoi suhteellisen rankka sade, joka muuttuikin myöhemmin rakeiksi. Tämä ei todellakaan ole normaalia kesäsäätä, mutta onneksi rakeet loppuivat ja lähes 30asteen lämpötila tuli takaisin.

Iltapäivä meni korttia pelatessa Oliverin autotallissa (odottaessa sateen loppumista), nauttiessa Viljan viimeisestä Poutine-illallisesta ja jääkiekkohallin takana järjestetyssä Canada day-tapahtumassa kävellessä. Illasta hypättiin Oliverin uima-altaaseen ja seuraavat pari tuntia menikin taistellessa uimapatjojen päällä. Taisteluarpia sai jokainen ja välillä keuhkoissa oli enemmän vettä kuin ilmaa, mutta kuten aina, tultiin altaasta pois hymy korvissa. Yksi mun parhaista kokemuksista vaihtovuodelta on ehdottomasti uima-altaassa vietetyt iltapäivät ja siellä käydyt painimatsit sekä lentopalloturnaukset.

Minä, Oliver, Alejandro, Vilja, Cody, Zach ja eturivissä Jordan

Viisi sekuntia ylläolevan kuvan jälkeen...

Uinnin jälkeen laitettiin kanadakamat päälle ja otettiin muutama kuva Oliverin autotallin oven edessä. Vilja, Alejandro ja Lex (vanha vaihtari, joka tuli kesäksi takaisin Oliverin ja Alejandron hostperheeseen) olivat edellisenä päivänä maalanneet autotallin oven näyttämään Kanadan lipulta mun ja Oliverin uidessa. Canada day oli samalla Viljan viimeinen päivä Kanadassa, joten viimeiset squad-kuvat tuli ottaa ja joukkoon mahtui joitakin todella hauskoja otoksia. Kuvien jälkeen suunnattiin taas jääkiekkohallin taakse ilotulituksia odottamaan.

  

Puistossa käytiin moikkaamassa mun hostäitiä ja muita Oil Springs-ihmisiä, jonka jälkeen istuttiin nurmikolle ja nautittiin ilotulituksista. Petrolia oli järjestäny tosi hienon shown, johon kuului itse rakettien lisäksi mm. livemusiikkia ja ruokakojuja.

Ilotulitusten loputtua noin klo 23 suunnattiin Oliverin kautta Viljan perheen trailorille (eli asuntovaunulle). Täälläpäin camping (retkeileminen/leirintä) on tosi suosittua ja trailor parkeja löytyy useita. Nämä ovat siis täynnä asuntovaunuja ja jokaisella on oma "tonttinsa" jolla oleskellaan yleisten tilojen (kuten piknikpöytien ja lavan) lisäksi. Loppuyö menikin bonfiren ääressä jutellessa ja tanssiessa mun suostuteltua Lex soittamaan "kunnollista" musiikkia hänen tavallisen EDM:n/tecnon sijasta. Kotiin mennessä piti sanoa heipat Viljalle, mutta onneksi mun kohdalla tää meinas vaan kahden viikon mittaista eroa, sillä asutaan kotona vain 20min päässä toisistamme, joten tullaan varmasti näkemään useasti ensi vuonnakin. Loppu alkaa kuitenkin jo pikkuhiljaa häämöttämään mullakin, sillä torstaina mun oma perhe suuntaa Kanadaan ja 15.päivä lennän itsekin takas kotisuomea kohti. Innostus perheen näkemistä kohtaan kasvaa päivä päivältä, vaikka samaan aikaan en tunne olevani valmis jättämään Oil Springsiä, Petroliaa ja kaikkia kavereita. Onneksi vielä on kuitenkin vähän aikaa jäljellä!

Canada's Wonderland

Viime maanantaina koitti pitkään suunniteltu matka Canada's Wonderlandiin, Kanadan suurimpaan huvipuistoon. Ajomatka oli reilut 3h, joten herätys soi ennen kuutta ja tien päällä oltiin 6.30. Reissu tehtiin ihan kaveriporukalla ja matkassa oli mukana mun lisäksi Vilja, Oliver, Alejandro, Cody ja Jordan (itse huvipuistossa mukaan liittyi viime postauksesta tuttu Ties). Menomatka hujahti tosi nopeasti jutellessa, musiikkia kuunnellessa ja navigaattorina toimiessa (just kidding, oli meillä oikeekin navigaattori, mä sain luvan toimia tuplatsekkaajana). Edellinen päivä oli kokonaan mennyt Grand Bendissä kaveria tavatessa ja olin tullut kotiin vasta yömyöhään, joten silmät meinasivat pari kertaa ajaessa painua kiinni.

 

  

Vilja ja Oliver suunnistamassa

Perille Wonderlandiin päästiin kymmenen aikoihin ja iltapäivään asti jaksettiin juosta laitteissa. Oltiin ostettu normilippujen lisäksi ns."fast-passit" joilla päästiin (joidenkin laitteiden) jonojen ohi ja näin aikaa ei kulunut turhaan odotteluun. Päivä oli tosi lämmin ja osa pojista väsyi suhteellisen nopeasti, joten lähdettiin kotia kohti jo vähän ennen neljää. Mä ja Vilja oltais jaksettu mennä laitteissa vielä koko loppuilta, joten aikainen kotiinlähtö ehkä vähän harmitti, mutta kaikenkaikkiaan päivä oli oikein onnistunut.

KESÄKESÄKESÄ

Nämä fiilikset on viimeiset viikot (lue: kuukauden) pyörinyt mielessä ja kirjoitan nyt aivan huippumyöhässä mun yhdestä parhaista viikonlopuista täällä! Keräsin kuvat tätä postausta varten jo kauan sitten, mutta varmaan kesäfiilikset ja muut kiireet on saanut mut unohtamaan itse postauksen kirjoittamisen ja julkaisun. Noh, eikös vanha sanonta menekin että parempi myöhään kuin ei milloinkaan, joten annetaan palaa...

Pari viikkoa sitten oli Senior Skip Day, joten mehän päätettiin muiden senioreiden tavoin skipata. Perinteenä on suunnata rannalle, mutta koska ei haluttu ajaa tuntia Grand Bendiin, mentiin Sombraan bridge jumping (eli hyppimään sillalta veteen) ja oli yksi UPEIMPIA paikkoja ikinä! Voitti mennen tullen kaikki rannat ja saatiin olla aivan keskenämme ja nauttia kylmästä vedestä, auringosta ja hyvästä seurasta.

Erika the vesipeto

     

Mä en turhan montaa kertaa sillalta hypännyt (itseasiassa vain kaksi), mutta sain luvan kuvata ja videoida kun pojat hyppäs

En voi tarpeeksi hehkuttaa tota paikkaa ja sen ihmeellisyyttä. Silloin kun ei pompittu jokeen, käveltiin sillan päällä menevää vanhaa rautatietä edestakas ja fiilisteltiin tulevaa kesää ihanassa auringonpaisteessa. Aurinko ei kuitenkaan ollut lämmittänyt alla olevaa vettä ja vaikka se olikin suhteellisen kylmää, olin sinnikkäs suomalainen ja tein uimakierroksen joen toiseen päähän. Nauraen voin kertoa, että sillalla mun mukana oli neljä poikaa ja vain yksi heistä suostui uimaan mun kanssa, muiden mielestä vesi oli liian kylmää.

 

Yläkuvassa poseeraan yhdessä Oliverin kanssa. Parin tunnin jälkeen suunnattiin takaisin Petroliaan ja hengasin loppuillan Oliverin ja Alejandron luona uiden kunnes illalla Vilja liittyi meidän seuraan ja mentiin vielä Crabbysiin alkupaloille.

Lauantaina näin pitkästä aikaa Tiesin (Hollanti) ja Mathisin (Ranska), sillä he olivat tulleet Oil Springsiin Mathisin hostäidin YFU-velvollisuuksien takia. Oli mahtavaa nähdä näitä kahta ja koko päivä oli täynnä naurua, hymyjä, aurinkoa ja täysiä vatsoja, mentiinhän me Petroliaan Pizzafesteille. Ennenkö kysyt, kyllä, pizzafest on juttu täällä ja siitä puhuttiin jo viikkoja ennen itse tapahtumaa. Lähes koko kylä oli kokoontunut Petrolian keskustaan nauttimaan pizzasta, hyvästä säästä ja sitäkin paremmasta seurasta. Petrolia oli omanlaisensa kokemus niin Tiesille kuin Mathisillekin, jotka ovat molemmat tottuneet suhteellisen suuriin kaupunkeihin niin Kanadassa kuin Euroopassakin. Suurin ihmetys heille oli se, kuinka kuuluisalta mä vaikutin, sanoinhan hei melkein joka vastaantulijalle ja kysyin kuulumisia. Nauroin ja sanoin, että Petroliassa kaikki tuntevat toisensa ja uudet tulokkaat otetaan vastaan tosi hyvin.

 

 

  

Iltapäivällä suunnattiin Tiesin, Mathisin, Oliverin, Alejandron ja Zachin kanssa Oliverille uimaan ja iltaa viettämään. Pizzansyömisen jälkeen oli hyvä polttaa kaloreita altaaseen hyppien ja puita pilkkoen. Turvallisuus ei ollut ihan kaikki kaikessa, kun Ties hakkasi puita varvastossut jalassa, mutta onneksi vältyttiin onnettomuuksilta. Ylläolevassa kuvassa näetkin polttopuiden vieressä lehdellä levänneen minikanin, se oli aivan superpieni! Myöhemmin illasta saatiin polttopuut käyttöön kun tehtiin bonfire ja loppuilta aina yhteen asti vietettiin ulkona jutellen ja vaahtokarkkeja sekä hotdogeja paistaen (tyypillisesti joka pojan tapaan nälkä yllätti tämänkin valjakon vain muutamaa tuntia pizzansyönnin jälkeen). Kotiin suunnatessa oli mun aika sanoa heipat Mathisille, sillä häntä en tule enää näkemään Kanadassa. Onneksi sovittiin kuitenkin, että hän tulee vierailemaan Suomessa ja mä varmasti Ranskassa!

Koko viikonloppu oli yksinkertaisuudessaan ihana ja hyvät ystävät, aurinkoinen ja lämmin sää sekä uiminen tekivät mut niin onnelliseksi. Tänään on tasan kuukausi jäljellä ennenkö Suomi taas kutsuu ja siitä ison osan tuun varmasti viettämään ulkona uiden ja kavereiden kanssa hengaten. Plussana on rusketus, joka on jo nyt tosi hyvässä vaiheessa, katsotaan jos mua ees tunnistaa kuukauden päästä!

PROM 2k17

Lähes jokainen Pohjois-Amerikkaan suuntaava vaihtari pääsee kokemaan vuotensa aikana Promin, eli seniorivuoden tanssiaiset. Sana tanssiaiset ei kuitenkaan aivan vastaa promia, sillä se pitää sisällään niin paljon muutakin kuin tanssimista. Mun koulun prom järjestettiin siis viime lauantaina 27.5. ja tulin nyt vähän kertomaan siitä. (VAROITUS! Kuvavyöry tulossa)

Promiin valmistautuminen alkaa ainakin tyttöjen osalta jopa puoli vuotta etukäteen ja viimeiset pari viikkoa ei koulussa juuri muusta puhuttukaan. Foodsissa kokattiin monia eri ruokia (niin suolaisia kuin makeitakin) promia varten ja matikantunnilla autettiin tavaroiden järjestämisessä ja koulun muuttamisessa tähtiyöksi, olihan tämän vuoden teema Starry Night. Itse en uskonut olevani niin "promfanaatikko", mutta viikkoa ennen stressasin silmät päästäni yrittäessäni päättää sopivaa kampausta, kynsiä, meikkiä ja lista sen kuin jatkuu. Hostmom sanoi, ettei ole ikinä nähnyt mun käyttäytyvän niin "tyttömäisesti" kuin viimeviikolla käyttäydyin, hahhah!

   

Minä ja hostmom

Lauantai aamu alkoi aikaisella herätyksellä ja retkellä kampaajalle. Tämän jälkeen ehdin olla kotona parin tunnin ajan pakkaamassa ja valmistelemassa kunnes lähdettiin naapurin luokse kuvia ottamaan. Oonko muuten ainut, jonka mielestä ylläoleva vaja näyttää suoraan Liisa Ihmemaasta?!

 

  

Minä ja hostsisko Rachel

Oil Springsissä otettujen kuvien jälkeen suunnattiin Petroliaan meikkiä varten ja sen jälkeen vieressä olevalle VPP:lle (Victoria Playhouse) lisää kuvia ottamaan. Tavattiin siellä mun promdate Zach, joka siis kuuluu yksiin mun parhaista kavereista täällä. Monia kuvia otettiin ja mun yksiä lemppareista oli ylimpänä olevat corsage kuvat. Täällä siis pojalla on tapana ostaa tytölle ranteeseen laitettava kukka, ja sen luovuttaminen pitää valokuvata monella eri kameralla. Viime vuosina muotiin on myös tullut niin sanotut "promsukat", jotka ovat nimensä mukaisesti promia varten hankittavat ylikirkkaan räikeät sukat. Ja tälläisethän Zachilta löytyi.

Petroliasta mentiin Wyomingiin Mikaylaghin kotiin, jossa meidän promlimoporukka kokoontui. Otettiin muutamia kuvia, pidettiin nyyttärit ja suunnattiin limusiinillä kohti Sarniaa ja Blue Water Bridgeä. Kuvia limusiinistä ei ikävä kyllä ole, mutta oli ihan uskomatonta päästä matkustamaan sillä! Perinteen mukaisesti kaikki koulut meidän alueella kokoontuvat sillan alle kuvia ottamaan ennen promin alkua, joskin joka koululla on prom eri viikonloppuna.

Erika and the boys

Kai tiesitte, että mun ja Viljan vuosipäivää juhlittiin päivää promin jälkeen

Vilja, Jordan ja mä

Mackenna ja mä

 Näitä maisemia katsoessa kaikki varmaan ymmärtävät, miksi suurin osa promkuvista otetaan joka vuosi juuri tämän sillan alla. Päivä oli kerrassaan täydellinen ja tuolla vietettiinkin muutama tunti ottaessa kuvia KAIKKIEN kanssa. Tämän jälkeen limo vei meidät viimein illan päätapahtumaan eli itse promiin.

Itse promista mulla ei ole kahta kuvaa enempää, sillä menoa ja meininkiä riitti niin paljon ettei siinä turhia ehtinyt kuvailemaan. Koulun sali, käytävät ja koko cafeteria oli koristeltu aivan huippukauniisti ja esimerkiksi käytävät oli vuorattu mustalla kankaalla ja loistavilla valoilla tähtiyön kunniaksi. Sali oli varattu tanssimiseen ja DJ:n johdolla jorattiin hyvä osa illasta, oli aivan huippua! Kuten alussa mainitsinkin, tarjolla oli monenlaista naposteltavaa, pelejä, photobooth ja oikea valokuvaaja. Illan ollessa lopuillaan haluttiin ottaa Viljan kanssa vielä viimeiset kuvat yhdessä ja valokuvaaja ihmetteli, että ollaanko me siskoksia kun niin samanlaisilta näytetään. Sanottiin, että ei, mutta suomalaisia molemmat ja kävi ilmi, että valokuvaajan siskonpoika asuu tällä hetkellä Suomessa suomalaisen vaimonsa kanssa. Valokuvaajakin oli itse vieraillut siellä ja hehkutti täysillä puhdasta luontoamme, ihmisten rehellisyyttä ja erityisesti saunaa. Jälleen yksi hetki, jolloin olin sanoinkuvaamattoman ylpeä mun hienosta kotimaasta!

Promin päätyttyä kymmeneltä suunnattiin vaatteiden vaihdon jälkeen Petrolian ulkopuolella järjestettyihin after partyihin. Oli hauska huomata kuinka hienot mekot vaihdettiin farkkuihin ja korkokengät saappaisiin kun mentiin maatilalle latobileisiin. Ilta sai hienon lopun ja kotiin päästiin viimein kolmen jälkeen, jolloin kaikki suuntasivat tyytyväisinä nukkumaan.

Kaiken kaikkiaan voin sanoa promin olleen yksi vuoteni kohokohdista ja ehdottomasti Night to Remember!!!